Historiaa

Savitaipaleen vanhin kirkko oli v. 1599 valmistunut rukoushuone, joka sijaitsi jossain nykyisen hautausmaan ja rannan välillä. Seurakunnan itsenäistyttyä v. 1639 rakennettiin toinen kirkko v. 1640 nykyisen kellotapulin lähelle. Kolmas kirkko paloi v. 1773 salaman sytyttämänä ollessaan vielä hieman keskeneräinen.

Neljännen kirkon rakentamiseen ryhdyttiin välittömästi, mutta työt edistyivät verkalleen. Kirkko vihittiin käyttöön vasta vuonna 1794. Viides kirkko valmistui v. 1827 ja sen oli suunnitellut ja urakoinut savitaipalelainen kirkonrakentaja Matti Salonen. Se sijaitsi paikalla, johon venäläiset olivat aiemmin rakentaneet vallit tykkipattereita varten. Tällä paikalla on myös seurakunnan nykyinen kirkko. Matti Salosen isä, Juhana Salonen, on rakentanut mm. Lappeen ja Lemin kirkot. Tämä kirkko tuhoutui vuoden 1918 sodassa. Seurakuntalaiset rakensivat väliaikaisen jumalanpalvelushuoneen, seurakunnan kuudennen kirkon, pitäjäntuvan yhteyteen.

Savitaipaleen nykyinen kirkko on arkkitehti Stenbäckin myöhäistuotantoa, lähes viimeinen hänen useita kymmeniä kirkkoja käsittävästä tuotannostaan, johon kuuluvat mm. Mikkelin, Joensuun, Joutsenon, Nilsiän ja Raahen kirkot.

Arkkitehti Stenbäck opiskeli viime vuosisadalla Saksassa. Sieltä hän omi kirkkoihinsa korkeat holvikaaret keskiaikaisten kirkkojen esikuvan mukaan. Runsaissa koristeluissa on taas selviä vaikutteita kansallisromanttisesta hengestä. Saarnatuoli on hänen useissa kirkoissaan alttaria keskeisempi paikka. Siksi hänen kirkkojaan nimitetään usein 'saarnakirkoiksi'.

Kirkkoa rakennettaessa pitäjäläiset tekivät talon koon ja muun varallisuutensa perusteella päivätöitä rakennustyömaalla vuosina 1921-1924 kuka hevosen kanssa, kuka ilman. Kirkon kivet on louhittu Kaskeinkylän Viuhonvuoresta ja kuljetettu Lavikanlahden yli rakennuspaikalle, matka on n. 5 km.

Talvisodan aikana kirkko toimi tuomiokirkkona, sillä Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli piispa Yrjö Loimarannan johdolla majaili evakossa Savitaipaleen pappilassa.