Löytöjä Lemin kirkosta

Olen alkanut koota tälle sivulle eri suunnilta saamaani tietoa Lemin kirkosta ja sen esineistä. Olen samalla koittanut avata niiden rikasta kuvakieltä ja merkityksiä. Olen kiitollinen kaikesta Kirkkoon ja sen esineisiin liittyvästä lisätiedosta, oikeisuista ja tarinoista. Paras tapa laittaa tähän liittyvää tietoa on sähköposti (tapio.kilpia@evl.fi) - Lemin aluepastori Tapio Kilpiä heinäkuussa 2020

Seurakunta Lemillä

Lemin nimi tulee kirkonkylän tilasta 4 Klemi, josta lohkotulle maalle kirkko on rakennettu. Tilan nimi taas juontunee Klemens tai Klemet-ristimänimestä. Lemi kuului aikoinaan Lappeen emäpitäjään. Vuonna 1571 perustettiin Taipaleen (myöhemmin Taipalsaaren) seurakunta, johon erotettiin Lappeesta nykyiset Lemin, Savitaipaleen, Suomenniemen ja Taipalsaaren alueet sekä osia Mäntyharjusta ja Joutsenosta.

Vuonna 1688 Lemistä tuli Taipalsaaren kappeliseurakunta ja vuonna 1807 itsenäinen kirkkoherrakunta eli seurakunta keisari Aleksanteri I:n käskystä. Lemi on ainoa seurakunta, joka sai keisarilta itsenäisen seurakunnan aseman Vanhaan Suomeen kuuluessaan. Omalle kirkolle ja seurakunnalle oli tarvetta, sillä kirkkomatka oli hankala. Vuoden 1693 piispantarkastuksessa todettiin, että Lemillä vietetään yhdyselämää vihkimättä, lapset ovat kastamatta ja vainajat hautaamatta pitkään  - mm. näiden asioiden vuoksi oma kirkko ja kappeliseurakunta oli tarpeellinen.

Vuoden 2019 alusta Lemin seurakunta liittyi yhdessä Savitaipaleen ja Taipalsaaren kanssa osaksi uudelleen perustettua Taipaleen seurakuntaa, ja on nyt yksi sen kolmesta kirkkopiiristä.

Jo ennen kappeliseurakunnan perustamista lemiläiset rakensivat viranomaisilta lupaa kysymättä itselleen kirkon. Kielloista ja sakoista huolimatta työ saatettiin päätökseen. Ensimmäinen kirkko joutui heti uutuuttaan tuhopolton kohteeksi 13. 7. 1670.

Lemiläiset eivät tästä kuitenkaan masentuneet, vaan ryhtyivät suunnittelemaan heti uuden kirkon rakentamista. Lemin toinen kirkko valmistui vuonna 1688, samana vuonna, jolloin Lemi sai kappelin oikeudet ja ensimmäisen oman papin.  Noin 100 vuotta palveli toinen kirkko lemiläisiä, kunnes alettiin puuhata uuden kirkon rakentamista, entinen kun kävi pieneksi ja alkoi rappeutua. Rakentamispäätös tehtiin vuonna 1785.

Lemin nykyinen kirkko on seurakunnan kolmas. Se valmistui ainakin pääosiltaan 1786. kirkonrakentajana on toiminut kuuluisa savitaipalelainen kirkonrakentaja ja rakennusmestari Juhana Salonen, oli apunaan neljätoista tehtävään valittua kirvesmiestä. Kirkko on puinen, viistovartinen ristikirkko. Ristikeskusta kattaa monimuotoinen holvikupu. Apilanlehtimallinen kattoholvi on taidehistoriallinen harvinaisuus, joka palautuu täysgoottilaisiin tyyliperinteisiin. Kirkon harjalla oleva lyhty on Saloselle ominainen.

Rakennustaiteellisesti kirkko on 1700-luvun kansanrakentajien töistä parhaita ja lisäksi yksi niitä harvoja, joissa ei ole suoritettu kirkkosalin luonnetta olennaisesti muuttavia korjauksia. Kirkkoa pidetään yhtenä Euroopan arvokkaimmista puukirkoista. Kirkon katteena oleva paanukatto on vuodelta 1950 ja se on lemiläistä työtä.

Saarnatuoli

Saarnatuoli on edellisen kirkon peruja, vuodelta 1764. Se on entisöity vuonna 1979. Kerrotaan, että kirkon remontin aikaan leivistä kiinnitti huomiota saarnatuolin siniseen väriin ja totesi, laitetaan sitä lisää. Seuraukset ovat nähtävillä eri puolin kirkkosalia.

Noustessa saarnatuoliin alimpien portaiden kohdalla on Abraham, joka uskoi Jumalan lupauksiin ja josta Israelin kansakin polveutuu. Seuraavaksi tulee Mooses, joka johti kansan pois Egyptistä ja välitti sille Jumalan lain. Mooseksen jälkeen vuorossa on Israelin ensimmäinen ylipappi Aaron. Portaikon kolme miestä ovat kaikki omalla tavallaan esikuvia Jeesuksesta. Ylätasanteella on kuvattuna neljä evankelistaa, ja heidän keskellään Jeesus, jonka nimen kohdalla lukee Salvator Mundi – Maailman Vapahtaja.

Jeesuksessa täyttää Jumalan lupaus siunauksesta, joka koituu siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Ristinkuolemallaan hän on antanut täydellisen uhrin ja niin täyttänyt Mooseksen lain. Lisäksi hän heprealaiskirjeen mukaan myös meidän ylimmäinen pappimme, jonka pappeus on ikuista.

Vanhat ehtoollisvälineet

Kirkon kassakaapissa on kirja, jossa lukee kannessa Biblia – mutta kun kirjan avaa, se osoittautuukin Vanhojen ehtoollisvälineiden säilytyskoteloksi, jonka uumenista löytyy kirkon vanha hopeinen ehtoolliskalkki, jonka sisäosa on kullattu, sekä sen parina oleva hopeinen pateeni, jonka päällinen on niin ikään kullattu. Ehtoollisleipien säilytykseen käytetty kristalliastia on ikävä kyllä särkynyt jossain vaiheessa.

Sekä lautaseen että maljaan on kirjoitettu latinaa. lautasessa lukee: Agni mactati corpus   heic sume peccator – Syntinen, ota tästä surmatun karitsan ruumis. Lautasen keskellä on kuvattu Jumalan Karitsa.

Ehtoollismaljaa kiertävä teksti on lautasta vaikeaselkoisempi. Todennäköisesti siinä lukee: ”Poculum Gustando, Mortem meritare Oruentam Mediatoris Fide, et. Salvus eris in illo Anno 1753.” Selkeintä kalkin sanomassa on valmistusvuosi, jonka äärellä voidaan todeta, että nämä ehtoollisvälineet ovat Lemin toisen kirkon aikaisia ja saarnatuoliakin vanhempia.

Todennäköisesti kaivertaja ei ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä on kirjoittamassa. Tekstin laatijan käsialakaan ei ole saattanut olla maailman selvin. Jos Oruentam olisikin Cruentam, ja yksi d olisi t, siinä voisi lukea: ”Maljasta maistamalla mietiskelet Välittäjän/Sovittajan veristä kuolemaa ja uskolla olet pelastuva. Tuona vuonna 1753.” – Ehtoollisvälineiden teksteissä on siis aimo annos Kristus- ja verimystiikkaa.

Nykyisin käytössä olevat ehtoollisvälineet ovat huomattavasti nuoremmat.

On mielenkiintoista, että sekä ehtoollisvälineissä että Saarnatuolissa olevat tekstit ovat latinaa, vaikka luterilaisuudessa korostettiin nimenomaan kansankielisyyttä.  Tämän seikan taustalla lienee pappissukua oleva David Gestrin , joka tuli Lemin kappalaiseksi isovihan jälkeen vuonna 1742 venäläisten valtuutuksella ja vuonna 1744 myös vastaperustetun Haminan konsistorin eli kirkkohallituksen valtuutuksin. Hän palveli tehtävässä vuoteen 1765, eli paimensi Lemin kappeliseurakuntaa kummankin hankinnan aikana.

Alttarivaate

Lemin kirkossa on yksi alttarivaate (antependium) ja sitä ei vaihdeta kirkkovuoden mukaan. Ainoastaan pitkäperjantaina sen päälle laitetaan musta kangas Jeesuksen ristinkuoleman muistoksi.  Sen yläreunassa kiertää vaatteesta erillinen pitsi. Alttarivaatteen on suunnitellut tekstiilitaiteilina Laila Karttunen (1895-1981) ja se on valmistunut vuonna 1926. Alttarivaatteen kanssa samaa sarjaa oleva kirjaliina on esillä kirkon sakastin vitriinissä. Karttusen isä oli Lemin kirkkoherra, rovasti Antti Karttunen. 

Kun alttarivaatetta katsoo lähempää, on siihen kuvattu vasemmalta oikealle evankeliuminkirjoittajien symbolit: Matteuksen enkeli, Markuksen leijona, Luukkaan härkä ja Johanneksen kotka.

Keskimmäiseen kuvaan on kuvattu kompassinkaltainen risti, jonka voi tulkita tarkoittavan, että neljän evankelistan meille tallettama ilosanoma kuuluu viedä kaikkialle maailmaan. Sanoman ytimessä ristin keskellä on Kristus-monogrammi, ja ilmansuuntien tilalla myötäpäivään lukien kirjaimet I N R ja I, lyhenne latinan sanoista Iesus Nazarenus, Rex Iudaeorum – Jeesus Kristus juutalaisten kuningas. Tämän tekstin Pontius Pilatus kirjoitutti Jeesuksen ristin ylle kuolemantuomion syyksi sen ajan ja alueen kolmella merkittävimmällä kielellä: kreikaksi, latinaksi ja hepreaksi.