Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
On jälleen suvivirren aika. Meille suomalaisille rakasta virttä 571 veisataan loppukeväästä alkaen vähintään keskikesään saakka yhtä lailla häissä kuin hautajaisissa. Sitä lauletaan syntymäpäiväjuhlissa ja yhteislaulutilaisuuksissa. Suvivirsi koskettaa ja liikuttaa ja tuo mieleen muistoja jopa vuosikymmenten takaa.
Suvivirsi on tulvillaan kiitollisuutta sekä luonnon kauneudesta että Jumalan hyvyydestä. Se on iloinen virsi, jonka syntyhistoria ei kuitenkaan ole riemullinen. Suvivirsi syntyi nälkävuosien keskellä, jolloin puute ja kaikkinainen kurjuus olivat alati läsnä.
Virren neljännessä säkeistössä pyydetään Jeesusta Kristusta poistamaan murheemme. Tämä on edelleen tärkeä pyyntö. Ukrainan kansan kärsimys julman hyökkäyssodan keskellä ja koronapandemian jälkimainingit ovat yhtä totta kuin lehtiverhossa huminoivien puitten kauneuskin. Huoli ja epävarmuus tulevasta varjostaa monen ihmisen elämää.
Suvivirteen sisältyvä viesti Jumalan laupeudesta ja armosta avasi sen syntyaikana toivon näköalan hädänalaisille ihmisille. Tämä sama sanoma rohkaiskoon myös meitä ja tuokoon toivon ja ilon omaan kesänviettoomme, suloisen suven jokaiseen päivään.
Lea Karhinen, kirkkoherra
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä