Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Kohta, mutta ei vielä
Täällä se taas on, ihana adventin aika. Toivon tuoja ja ilon antaja. Valon lahjoittaja ja lohduttaja.
Adventin ajan alkaessa olemme kuin Nalle Puh hunajapurkin äärellä. Täysinäinen hunajapurkki on vielä avaamatta, mutta kuitenkin käden ulottuvilla. Nalle Puhin mielestä tämä hetki on kaikkein paras. Kohta, mutta ei ihan vielä.
Joulu on jo lähellä, mutta ei kuitenkaan vielä. Se on kokonaisuudessaan edessäpäin, ja jo sinne matkaa tehdessäni voin kokea aavistuksen joulun lahjoista: ilosta ja toivosta, valosta ja lohdutuksesta.
Adventin aika on joulun odotuksen aikaa. Joku laskee päiviä lähes malttamattomana: kunpa joulu jo tulisi. Joku toinen suree ajan nopeaa kulumista miettien samalla mielessään, miten ehtii ja jaksaa saada kaiken valmiiksi.
Jouluna kristityt kaikkialla maailmassa juhlivat Jumalan Pojan syntymistä ihmiseksi. Hän, Jeesus, on ilon ja toivon tuoja, valon lahjoittaja ja lohduttaja.
Joulu tulee, vaikka en ehtisi tai jaksaisi sitä valmistella tai siihen millään tavoin valmistautua. Joulu tulee, koska se annetaan lahjaksi. Joulu tulee, koska Jumala on sen meille valmistanut.
”On ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta. Me saamme lasten lailla hyvillämme veisata: Jumala on keskellämme.” Siionin virsi 186: 4
Lea Karhinen, kirkkoherra