Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Helmikuun alussa vietettävä kynttilänpäivä on taitekohta sekä kirkkovuodessa että vuodenkierrossa. Kynttilänpäivä päättää kirkkovuoden joulujakson. Sen jälkeen katse kääntyy kohti pääsiäistä ja pääsiäistä edeltävää paastonaikaa. Kynttilänpäivän jälkeen myös päivien pitenemisen voi selvästi havaita. Valo voittaa vähitellen pimeyden. Kuljemme päivä päivältä kohti kevättä.
Kynttilänpäivä muistuttaa meitä myös – ja ennen kaikkea – siitä valosta, jonka Jeesus on tuonut tähän maailmaan ja jokaisen ihmisen elämään. Jeesus on itse sanonut: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Maailma, joka elettäväksemme ja asuttavaksemme annettu, on Jumalan luoma kaunis ja hyvä maailma. Synnin seurauksena, tekojemme ja tekemättä jättämistemme seurauksena, Jumalan hyväksi luoma maailma on monin tavoin turmeltunut. Tulevaisuus näyttää synkältä. Onko sitä edes? Onko pimeys sittenkin valoa suurempi?
”Minä olen maailman valo.” Näihin sanoihin sisältyy suuri lohdutus ja lupaus. Kun elämme Jumalan omina, häneen kaikessa turvautuen, saamme vaeltaa valossa, jonka kirkkaus voittaa suurimmankin pimeyden. Meillä on tulevaisuus ja toivo. ”Kaikki kääntyy hyväksi, kaikki kääntyy hyväksi, kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.” (Äiti Juliana Norwichlainen)
Siunausta ja valoa elämääsi toivottaen!
Lea Karhinen, kirkkoherra