Ruotsalaisilla on hieno sanonta: mellan hägg och syren. Suomeksi se tarkoittaa tuomen ja syreenin välillä. Tuo kahden tuoksuvan kukinnon välinen aika on ohikiitävän lyhyt. Joinakin kesinä se on niin lyhyt, että sitä ei oikeastaan ole edes olemassa. Tuomen ja syreenin kukkimiset liukuvat toistensa päälle. Siksi se on niin taianomainen aika. Silloin ei malttaisi nukkuakaan. Haluaisi vain ihmetellä ja ihastella luonnon suurenmoista kauneutta, kesän korkeinta hetkeä.
Kaikki neljä vuodenaikaa ovat Jumalan suuria lahjoja. Meille kylmän Pohjolan asukkaille kesä lienee näistä lahjoista kuitenkin se kaikkein suurin. Kesä muistuttaa meitä vuosi vuodelta Jumalan hyvyydestä, hänen armostaan ja laupeudestaan meitä ihmisiä kohtaan. Se muistuttaa siitä, että Jumala luo yhä uutta. Hänen kätensä synnyttää elämää sinnekin, missä kaikki näytti hetki sitten kuolleelta ja elottomalta.
”Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.” (Virsi 571:2)
Suomen kesä on suloinen, mutta lyhyt. Sen vuoksi sen jokaisesta hetkestä on syytä iloita, yhtä lailla auringonpaisteesta kuin sateesta, kirkkaista aamuista kuin hämäristä illoista.
”Lämmittäköön aurinko meitä päivällä. Näyttäköön kuu meille tietä yöllä. Varjelkoon Jumala meitä eksymästä poluiltamme. Varjelkoon hän meitä missä kuljemmekin. Siunatkoon Jumala meitä rakkaudella ja antakoon meille vapauden ja rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” (Pirjo Kantala)
Toivotan jokaiselle Taipaleen seurakuntalaiselle ja seurakuntamme alueella kesäänsä viettävälle mökkiläiselle siunattua, onnellista ja ilontäyteistä kesää!
Lea Karhinen, kirkkoherra