Tervetuloa, syksy!
Päättynyttä kesää voi ajatella sekä kiitollisin että haikein mielin. Haikeutta synnyttää sen loppuminen. Voi vain hämmästellä, miten nopeasti kesän viikot ja kuukaudet kuluivat. Ne kiisivät eteenpäin vuolaana virtaavan virran lailla.
Kiitollisuutta synnyttää puolestaan kesän kaikkinainen runsaus. Kesä oli monessa mielessä suorastaan ylenpalttinen. Vaapukkapensaikot notkuivat marjojen paljoudesta. Mustikkamättäät täyttivät metsät. Kantarellit nousivat maasta jo heinäkuussa. Kun satoi, satoi rankasti. Kun aurinko paistoi, se paistoi kuumasti.
Kesä on kokonaisuudessaan takana, mutta syksy on vasta aluillaan. Syksy merkitsee aina jonkin uuden alkamista. Se merkitsee uusia mahdollisuuksia ja uusien ovien avautumista. Koulujen lukuvuoden alkamisen lailla syksy on käännekohta, jonka saamme ottaa vastaan luottavaisin mielin Jumalan lupauksiin ja hänen läsnäoloonsa luottaen ja turvaten.
Jumala on kanssamme. Hän on läsnä kaikessa siinä, mitä maailmassa, ympärillämme ja omassa elämässämme tapahtuu.
”Katson kohti länttä. Edessä on alkava syksy. Mitä uutta on näkyvissä, hyvää tai pahaa? Jätän sen Jumalalle. Käännyn kohti itää. Ajattelen mennyttä kesää. Mikä on lopuillaan, kypsää ja valmista, hyvää tai pahaa? Jätän sen Jumalalle.” (Pekka Y. Hiltunen)
Hyvän Jumalan siunausta elämääsi toivottaen!
Lea Karhinen, kirkkoherra
