Kirkkoherran tervehdys 23.11.2020

Maaliskuusta lähtien olemme eläneet outoa aikaa. Koronavirus on rajoittanut elämää monin tavoin. Se on määrittänyt melkeinpä kaikkea olemista ja tekemistä. Epävarmuus tulevasta on ollut tavallista suurempi.

Kaiken outouden ja epävarmuuden keskellä pian alkava adventin aika, joka huipentuu joulun valontäyteiseen juhlaan, tuntuu kallisarvoiselta lahjalta. Lahjalta, johon sisältyy iloa ja lohtua ja muistutus siitä, että joku asia on ennallaan, kaikki ei ole muuttunut.

Tänäkin adventtina saamme toivottaa Hoosiannaa laulamalla aasilla ratsastavan Jeesuksen tervetulleeksi luoksemme. Tänäkin jouluna saamme seisahtua vastasyntyneen Jeesus-lapsen seimen äärelle ja nähdä hänessä koko maailman Vapahtajan. Jeesus syntyi auttajaksemme. Hän syntyi pelastajaksemme. Joulun sanoma tulee todeksi myös tänä jouluna. Siinä on meidän toivomme. Siinä on meidän turvamme.

”Olet seimessä pieni ja voimaton vain, kaiken haltuusi saammehan antaa. Olet auttaja heikkojen, mahdottomain, sinä yksin vain voit meitä kantaa. Kuuluu ylhäältä ääni nyt riemastuen, kun jo synnyit, oi Auttaja ihmisien, olet täällä nyt pahnojen päällä. Ja kun laulavat enkelit taivaalliset, mekin ihmiset heikot ja puutteelliset, virteen yhdymme alhaalla täällä.” Siionin virsi 190: 2

Toivotan kaikille Taipaleen seurakunnan jäsenille ja seurakuntamme alueella asuville kuntalaisille siunattua adventin aikaa ja ilontäyteistä joulua!