Seurakunnan kesäretki Valamon ja Lintulan luostareihin

Kirjoittajana ja kuvaajana Irma Welling, Lemi

Täysi bussilastillinen eli 50 seurakuntalaista suuntasi Heinävedelle Marjukka Ahtiaisen ja kirkkoherra Lea Karhisen johdolla.

Heinäveden ortodoksisen munkkiluostarin vaiherikkaaseen historiaan meidät tutustutti munkki Joona, 61 vuotta. Hän on ollut luostarissa vuodesta 2008 asti. Historian vaiheisiin on kuulunut Laatokan saarelle kahden pyhän, Sergei ja Herman Valomolaisen, perustaman luostarin evakuointi tänne Heinävedelle. Evakuoinnin aikana Heinävedelle muutti noin 200-henkinen veljeskunta. Vanhan kirkon tilalle rakennettu uusi, ns. pääkirkko, vihittiin käyttöön vuonna 1977.

Valamon luostarin pääkirkko.                                                        Valamon opas- ja ohjetaulu. 

 
    Oppaanamme Valamossa oli munkki Joona.

Luostariveljiä on nyt 17 ja heistä 4 on pappismunkkia, 4 viitankantajamunkkia ja loput noviiseja. Munkkiveljistä 3 on venäläissyntyistä ja loput suomalaisia. Munkkiveljiltä edellytetään hengellistä kutsumusta, 18 vuoden ikää ja yksinelämistä, sitoutumista köyhyyteen ja kuuliaisuuteen. Luostari on kilvoittelupaikka, jossa pääpaino on rukouksessa ja jumalanpalveluksissa. Rukousten ja jumalanpalveluksien lisäksi päivää rytmittävät työtehtävät ja yhteiset ruokailut.

Ikoneilla, pyhillä kuvilla, on keskeinen asema ortodoksisuudessa. Niiden pyhät ihmiset välittävät rukoukset taivaaseen. Ikonin yhteyteen laitettu liina toimii itkuliinana. 

Kuulimme myös 4 paastonajasta. Paasto on kilvoitusta, joka kutsuu itsetutkisteluun ja katumuksen kautta anteeksiantoon.

Luostarin pääelinkeinoksi on muodostunut matkailu- ja majoitustoiminta. Muita tulonlähteitä ovat viinit ja Valamon Opiston toiminta (mm. ikonimaalaus). Varsinaista maanviljelyä ei enää harjoiteta. Viinien valmistukseen tarvittavista marjoista vain osa tulee omasta puutarhasta. Lampaitakin on ja matkaajat voivat osallistua lammaskierrokselle.

Matkalaisille ja talkoolaisille luostari tarjoaa hiljentymispaikan, jossa voi kuunnella sydämensä ääntä ja jossa yhteiset jumalanpalvelukset ja rukoukset ruokkivat väsynyttä ihmismieltä.

Valamosta matkamme jatkui Lintulan nunnaluostariin. Lintulan Pyhän Kolminaisuuden nunnaluostari on myös evakuoitu Kivennavalta tänne Heinävedelle Koskijärven kartanoon, joka ostettiin Hackman Oy:ltä. Alkujaan kirkko sijaitsi kartanon päärakennuksessa. Nykyinen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1973. Lintulassakin rukouselämän rinnalla kulkee arkinen työ. Luostarissa valmistetaan kirkkokynttilöitä eli tuohuksia ja käännetään sekä kirjoitetaan hengellistä kirjallisuutta. Kesällä harjoitetaan yrttiviljelyä. Luostarissa on myös vierasmaja, kahvila ja myymälä matkailijoita varten.

   Lintulan nykyinen kirkko.                                                       Lintulan kirkko sisältä.     

   
  Opasnunnamme Lintulassa.               Lintulassa pionit kukkivat värikkäinä.

Bussikeskusteluissa sivuttiin sitä mikä tekee elämästä merkityksellistä ja kuinka ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan kaipaa hengellisyyttä ja henkisyyttä. Hengellisyyden etsiminen ja kilvoittelu vetävät luostarielämään ja niiden lisääminen omaan arkielämään tuovat elämään tarkoituksellisuutta ja merkityksellisyyttä. Tähän suuntaan johdatti myös Juvan kaupan Jyrki-leivän mainosteksti "Terveellistä, tuoretta ja tuhtia. Antaa se päivääsi puhtia. Ei elämässä pelkkä pulla riitä. Jyrki on jyvällä siitä."

Tuliaisiksi kertyi mm. Lintulan kuivattuja yrttejä ja Valamon hapankaalia sekä huulirasvaa. Kiitokset Taipaleen seurakunnalle ja kanssamatkustajille yhteisistä hetkistä ja kohtaamisista.

Kiitos Irma Wellingille kesäretken dokumentoimisesta ja kivasta matkakertomuksesta!

Kiitos myös vapaaehtoisellemme Marjukka Ahtiaiselle kesäretken suunnittelusta ja matkajärjestelyistä!